Juice teki aikoinaan biisin ”Kulttuuri saapui Ähtäriin”. Siinä tosin viittauksen kohteena on enemmänkin amerikkalaisen ”jenkkimeiningin” iskostuminen maalaispitäjään, joka kuitenkin on jokseenkin kärsinyt muiden pienempien kuntien ohella sekä poismuutosta että siitä kumuloituvasta heikentyvästä taloudellisesta tilanteesta. Ja tänä päivänä Ähtärin tunnetuimmat taitavat olla maanpäältä ikuisuuteen poistuneen Topi Sorsakosken koskettavien laulujen sijaan Kiinasta laivatut pandakaverukset.

Mutta palataanpa takaisin aiheeseen, joka itseasiassa liittyy hyvinkin olennaisesti tähänkin tilanteeseen. Aikalailla vuosi sitten silloinen yhteiskuntamme ja elämäntapamme mullistui huomattavasti. Poikkeustila sulki maan ja lopetti samalla lähestulkoon yhdellä sormen heilautuksella koko maan kulttuurielämän kukoistuksen. Monet artistit, esiintyjät, toteuttajat, suunnittelijat, organisaattorit sekä yleensäkin tapahtumien mahdollistajat putosivat tyhjän päälle. Jotakin osattiin odottaa, mutta tuskin kukaan oli osannut aavistaa sitä, mitä tuleman piti.

Askolassa monet kulttuuritapahtumat luonnollisesti peruuntuivat. Kirjastot suljettiin ja elettiin epätietoisuuden tukalan usvan keskellä. Lopulta, käännyttäessä juhannuksen joulummalle puolelle päästiin vapautumisen portaille. Ihmiset, jotka koko kevään olivat pelon ja epävarmuuden varassa odotelleet asioiden kääntymistä parempaan päin, pääsivät vihdoin liikkeelle. Ulos mentiin syömään ja nauttimaan ihmisten seurasta. Matkustettiin kotimaassa ja tutustuttiin sellaisiin paikkoihin, joihin ei välttämättä olisi aiemmin edes vilkaistu. Käytiin katsomassa paikallisia kesäteattereita ja kulttuurinähtävyyksiä.

Jälleen olemme kuitenkin päätyneet tilanteeseen, jossa maata uhkaa sulkeutuminen: ravintoloita suljetaan, kouluja suljetaan ja tapahtumien järjestäminen tehdään mahdottomaksi. Me kaikki alamme vähitellen väsymään ja kyllästymään vallitseviin olosuhteisiin ja odotamme vain sitä hetkeä, jolloin saamme kuulla uhan olevan ohitse. Ja varmasti jossakin vaiheessa olemme siinä tilanteessa, että meillä on jälleen mahdollisuus mennä nauttimaan kulttuurin hedelmistä ja antimista niiden useissa erilaisissa ilmenemisen muodoissa.

Me saamme kulttuurista ja sen eri muodoista todella paljon henkistä hyvinvointia. Siinä mielessä esimerkiksi bändien ja artistien sekä näyttelijöiden ja esiintyjien merkitys meidän kaikkien terveydelle on huomattavan suuri. Siinä missä liikkumattomuus altistaa ihmisen sairauksille sekä terveyden heikentymiselle, pätee sama myös kulttuurin suhteen. Jos ei olisi olemassa musiikkia siinä monipuolisuudessaan, miten musiikkia on tässä maailmassa ollut saatavilla, olisi meidän elämämme monella tavoin tyhjempää ja kenties huonompaa.

Meidän velvollisuutemme tulevien sukupolvien suhteen on varmistaa, että heillä tulee olemaan samanlainen oikeus nauttia kulttuurista ja sen tuomista iloista kuin meillä on ollut. Se vaatii panostusta, rahaa, vaivaa ja aikaa, mutta se kannattaa. Kulttuuri on nimittäin osa meitä, meidän elämämme tapaa ja sen kulkemisen rataa, oikeastaan juuri kulttuurin kiskoilla meistä jokaisen elämän vaunut kulkevat. Ne kiskot ovat vain jokaisella hivenen erilaiset.

Kirjoittaja Veikka Huuskonen