Olen tehnyt työurani pääsoin kuntakaavoittajana, toki Askolaa suuremmissa kunnissa. Mutta mielenkiintoni kohdistuu toki myös siihen, mitä maankäytön suunnittelun tiimoilta tehdään kotikunnassanikin –  asukkaana ja wannabe-kuntapoliitikkona näkökulma vain on toinen kuin asioiden valmistelijana työnantajakunnassa.

Asukkaana kiinnostaa oman elinympäristön laatu ja vetovoimaisuus – monen muun lailla näen askolalaisen perinteikkään maaseutuympäristön vetovoimatekijät, mutta myös vetovoimaa rapauttavia kehityskulkuja, jos asioihin ei puututa määrätietoisesti. Tuon näitä tarkemmin esiin tässä blokinasarjan myöhemmissä osissa.

Askolassa on kunnanhallituksen listalla 3.3.2021 kaavoituskatsaus ja kaavoitusohjelma vuosille 2021 – 2025. Mitä näiden perusteella voidaan ajatella maankäytön suunnittelun painopisteistä ja tavoitteista? Palvelevatko ne Askolan parempaa elinvoimaa? Mitä on elinvoima kuntaorganisaation näkökulmasta? Kaavoitusohjelma linjaa kaavoituksen resurssien kohdentamista lähivuosina. Kaavoituskatsaus on lakisääteinen vuotuinen kuntalaisille suunnattu tiedote tärkeimmistä vireillä olevista kaavahankkeista.

Yleispiirteisintä kaavoitusta on maakuntakaavoitus, josta vastaa Uudenmaan liitto. Siinä käsitellään vähintään seudullisesti merkittäviä kysymyksiä. Viime elokuun lopulla maakuntavaltuusto hyväksyi Uusimaa 2050 -maakuntakaavakokonaisuuden, jonka oli määrä korvata useammassa ei vaiheessa laaditut nykyiset vaihemaakuntakaavat. Uusi kaava olisi esitystavaltaan vanhoja yleispiirteisempi ja rakenteeltaan selkeämpi. Lukuisat valitukset ovat toistaiseksi estäneet sen voimaantulon. Askolan kannalta Uusimaa-kaava toisi uusia potentiaaleja: kirkonkylän keskusmerkinnän ohella nyt myös Monninkylä on tuotu esiin palvelukeskittymänä, tieyhteyksiä on huomioitu laajemmin ja kehä V (kantatie 55) korostuu logistiikan väylänä. Monninkyläläisenä olen kaivannut taajaman houkuttelevan sijainnin jalostamista ja asuinympäristön laadullista kehittämistä kilpailukykyiselle tasolle – maisemarakenne ja kulttuuriympäristö tarjoaa kyllä laadukkaita raaka-aineita…

Uudessa kaavoitusohjelmassa on vihdoinkin tarkoitus käynnistää peräti neljän kyläalueiden osayleiskaavan laatiminen, yksi per vuosi. Askolassa on pitkään oltu nihkeitä haja-asutusalueiden yleiskaavoitukselle. Ehkäpä kiristyvät ilmastotavoitteet ja sitä myötä esim. maakuntakaavoituksen yhä nihkeämpi suhtautuminen taajamien, jopa kaikkeen Helsingin seudun suurten taajamien ulkopuoliseen rakentamiseen on kääntänyt näkemyksiä: yleiskaavoituksella voidaan osoittaa, kuinka myös järkevä taajamien ulkopuolinen rakentaminen voidaan sijoittaa tukemaan kuntamme palvelurakennetta, esim. kyläkoulujen verkostoa. Oikeusvaikutteinen yleiskaava poistaa epävarmuutta myös rakentamista suunnittelevan elämästä: on helppo todeta, missä paikoissa rakennusluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Kunnianhimoisen yleiskaavoitusohjelman läpivieminen edellyttää myös resursseja: rahaa ja työvoimaa. Rahaa tarvitaan mm. lukuisten tarpeellisten selvitysten tekemiseen. Ja koska kunnalla ei omasta takaa kaavan laatijaa, rahaa tarvitaan myös osaavan kaavakonsultin palkkaamiseen. Millä perusteilla kaavan laatija on tähän saakka valittu, tähän kysymykseen pöytäkirjat eivät paljoa tuo valaistusta. Resurssikysymykseen voi valtuustokin myötävaikuttaa, vaikka muuten kunnanvaltuuston rooli on valitettavasti vain viimeisen hyväksymisleiman lyöminen –  kaavoitus kuuluu suoraan kunnanhallituksen alaisuuteen, jolloin sen ohjaamiseen osallistuu tosiasiassa hyvin suppea luottamushenkiköjoukko. Toki kunta voi halutessaan ohjelmoida kaavoihin laajempaakin kuntalaisosallistumista, mutta halu tähän on tähän saakka puuttunut?

Asemaakaavoitus perustuu kohta kymmenvuotiaan keskustajamien osayleiskaavan totuttamiseen. Maailma on muuttunut sen jälkeen nopeasti, vieläkö se vastaa niihin haasteisiin, joita maailma nyt tarjoaa Askolalle ja sen kuntalaisille? Ja onhan tuo mainittu osayleiskaava kuin haravajärjestelmälotto; kun kunnalla ei ole omaa rakennusmaareserviä, niin alueita toteutuu satunnaisesti niille yksityisiltä hankituille maapalasille, jotka kunta resursseillaan onnistuu hankkimaan – näitä onkin merkitty yleiskaavakartalle oikein urakalla… Mutta silloin ei kuntalainen voi oikein ennustaa elinympäristönsä muutoksia, eikä kunnankaan näkökulmasta ole kyse järjestelmällisestä yhdyskuntarakenteen kehittämisestä. Eikä esim. laadukasta virkistysaluetta kaipaava kuntalainen tiedä, mistä sellaisen löytää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Ja millaisiin tulevaisuuden asumisen tapoihin pitäisi varautua, tarvittaisiinko Askolaan muutakin asuntotuotantoa kuin isoja omakotitaloja isoilla tonteilla tai sitten rivitalonpätkiä? Pitäisikö taajamien keskustoissa varautua pariin hissilliseen kerrostaloon?

Ja vaatiiko ainoan uuden teollisuusalueen toteuttaminen sitä, että ensin pitää louhia ja räjäyttää pois puolet kallioselänteestä pitkäaikaista melua ja raskasta liikennettä tuottaen (ei sen puoleen, etteikö juuri tämän alan osaamista löytyisi kotikunnasta…)

Tästä tullaankin kaavoituksen yhteen suureen kysymykseen; jos Askola haluaa olla vetovoimainen asuin- ja yrityskunta, myös laadittavien kaavojen olisi täytettävä myös laadullisesti tulevaisuuden vaatimukset. Askolalle on ominaista maiseman virtaava avoimuus, mikä tekee sen haavoittuvaksi niin visuaalisille kuin esim. äänimaiseman häiriöille. Korona-aikana voittajia ovat olleet hyvin sijaitsevat kunnat, jotka pystyvät tarjoamaan asukkailleen lähiympäristössään elämisen laatutekijöitä. Askolakin voisi päästä tähän eliittivaunuun pienellä jalostustyöllä.

Kirjoittaja Mika Ahonen